Artistien kotisivut blogeineen, elämäkertoineen ja keskustelupalstoineen ovat jo pitkään kuuluneet artistien imagojen rakentamiseen ja läsnäoloon verkossa. Yhteisöpalveluiden käytön yleistyminen on avannut uusia mahdollisuuksia myös artistien ja muiden julkisuuden henkilöiden markkinoinnille. Kiinnostavaa kyllä, vasta uusimpien sosiaalisen median sovellusten käyttö osana imagon hallintaa on herättänyt keskustelua siitä, miten ja keiden verkostoitumispalveluita pitäisi oikeastaan käyttää.
Britney Spears avasi oman Twitter-tilinsä muutama viikko sitten. Twitter on siis ns. mikroblogi, jossa käyttäjät lähettävät tekstimuotoisia, enintään 140 merkin mittaisia päivityksiä omasta elämästään. Britneyn Twitter-valloituksen on ennakoitu johtavan palvelun tunnettuuden ja suosion kasvuun, mutta toisaalla verkossa tiliä on myös kritisoitu. Kritiikki on perustunut ajatukseen, että sosiaalisen median sovelluksissa valta tulisi säilyä käyttäjällä itsellään. Britneyn tapauksessa osa Twitter-tilin päivityksistä ("tweeteistä", engl. tweets) on julkaistu artistin taustatiimin nimissä, minkä on nähty uhkaavan artistin (imagon) autenttisuutta ja rehellisyyttä. Ovatko päivitykset lehdistötiedotteita muiden joukossa vai antavatko ne artistin faneille uudenlaisen mahdollisuuden seurata idolinsa edesottamuksia entistä tiheämpää ja lähempää?
Tämän hetken seuratuimman Twitter-tilin omistaja Barack Obama on kuulunut palvelun käyttäjiin huomattavasti pidemmän aikaa kuin Britney. Obaman tilin päivitykset rajoittuvat kertomaan, missä kaupungissa presidenttiehdokas on milloinkin edistämässä kampanjaansa. Obaman Twitter-käyttöä ei kuitenkaan tietääkseni ole kritisoitu henkilökohtaisuuden tai autenttisuuden puutteesta. Totta lienee, että presidenttiehdokkaalta odotetaankin asiapitoisempaa tiedottamista ja asiallisempaa imagoa kuin kohusta toiseen ryvettyneeltä artistilta. Britneyn Twitter-tilin kritisointi kertonee kuitenkin samalla jotain myös sosiaalisen median käyttäjien halusta verkostoitua toisten käyttäjien kanssa. Tiedotteet ja uutiset eivät riitä, vaan odotetaan kohtaamisia ja aitoutta.
Tekstit
5 kommenttia:
Hyvä kirjoitus. Itse en oikein ymmärrä sitä ongelmaa, mitä monet näkevät Britneyn tai tässä tapauksessa hänen taustatiiminsä tweeteissä. Meneehän näillä supertähdillä oikeastaan kaikki muukin tieto mediaan taustajoukkojen – joko palkattujen tai "lähipiiriin kuuluvien" – kautta.
En ole nähnyt minkälaisia päivityksiä Britneysta julkaistaan, mutta eiköhän ne kuitenkin hänen oikeaa elämäänsä myötäile. On ihan sama, kuka päivityksiä silloin kirjoittaa, vaikka fani tietenkin toivoisi, että hänen idolinsa on tuottanut tekstin.
Fanien kannalta toisaalta harmillista, mutta mielestäni täysin hyväksyttävää.
Hei Tommy, kiva kun kommentoit.
Aivan tottahan se on, että artistien julkisuuskuvaa valvotaan ja rakennetaan tarkasti ja suunnitellusti usein isojenkin taustajoukkojen voimin. Miksi sitten Twitter poikkeaisi muista promootiokanavista? Osasyynä Britneyn Twitter-tilin saamaan kritiikkiin on varmaan myös yhteydessä siihen, että musiikilta ja artisteilta odotetaan omakohtaisuutta, minkä myötä rajat rakennetun imagon ja artistin henkilökohtaisen elämän välillä helposti hämärtyvät. Artistin elämää halutaan seurata mahdollisimman läheltä ja artistin omaa ääntä halutaan kuulla mahdollisimman paljon, oli kanava mikä hyvänsä (musiikki, blogit, haastattelut jne.).
Britney Twitter-tiliin (http://twitter.com/therealbritney) on (korjattu) linkki kirjoituksessani, jos haluat vilkaista päivityksiä.
Upeeta Laura, taas mun tutkimusta läheltä liippaava aihe.
Yhdyn käsitykseesi siitä, että kuluttaja arvostaa kohtaamisia artistin kanssa. Jos artisti voi tuoda itseään tykö, niin Twitter tai vastaavat mediat ovat hienoja keinoja - kaikki eivät pääse keikalle, nimmarinjakotilaisuuksiin tai vastaaviin. Artistista tiedottaminen (vaikkakin nettimediassa) ei ole sama asia kuin henkilökohtainen kohtaaminen. Sellaisena Twitter toimii kuitenkin varsin hyvin artistin "henkilökohtaisena" uutismediana.
Esimerkiksi Thomson (2006) totesi rehtiyden/oma-arvontunteen (integrity) ja autenttisuuden vahvistavat brändin arvon kannalta tärkeitä tunnesiteitä kuluttajaan, kuten kiintymystä ja uskollisuutta. Kokemukseni ja tutkimani tapaukset kyllä tukevat tätä käsitystä.
Tällaiset totuudet ovat kuitenkin vain teoriaa, ja on artisteja ja artisteja sekä kuluttajia ja kuluttajia.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, ovatko Britneyn ostajat kiintyneitä artistiin ja tälle uskollisia henkilön vai julkisen persoonan ansiosta. Eli onko tässä tapauksessa parempi vain pitää artistia tavoittamattomissa eikä edes päästää fania liian lähelle.
En esimerkiksi itse aina halua päästä aivan artistien iholle. Idolini voi puolestani olla yli-ihminen, joka aina näyttää hyvältä ei käy vessassa eikä haise koskaan pahalta. Sellaisen illuusion säilytän ihan mielelläni.
Tätä tähteyden vs. tavismaisuuden suhdetta olisi mielenkiintoista penkoa lisää. Miksi joku esimerkiksi valitsee artistinimen oman nimensä sijaan? Korjatakseen itsessä esiintyviä puutteita vai luodakseen mielikuvitushenkilön?
Mä esitän kyllä aivan liikaa kysymyksiä... Ensi kerralla sitten.
Tommi
Hei vaan Tommi taas kerran :)
Haluavatko kaikki fanit tosiaan tietää artisteista kaiken mahdollisen? Haluaako/uskaltaako Britneyn pr-tiimi antaa artistille vapaat kädet julkaista omia päivityksiä ilman suodattamia, vaikka se olisikin mahdollista ja sosiaalisen median toimintaperiaatteiden mukaista? Eikös tähteyteen usein kytkeydy tietyssä mielessä myös tietty etäisyys ja tavoittamattomuus, vaikka ne biisit kertoisivatkin fanin mielestä "juuri sitä oman elämän tarinaa", mistä seuraten voitaisiin ehkä puhua jonkinlaisesta etäisyyden ja läheisyyden välisestä ristiriidasta/jännitteestä.
Artistinimi on kiinnostava pointti ja sen käytön motiiveja olisi kiinnostava tutkia lähemmin. Väikkärissä mulla oli jotain juttua siitä, kuinka jotkut (konemusaosaston) artistit julkaisevat eri artistinimien alla erityylistä materiaalia. Jokainen nimi olisi siis yhteydessä tietynlaiseen musiikilliseen identiteettiin ja musatyyliin/soundiin. Toisaalta sitten jos miettii esim. singer-songwriter -tyylisiä artisteja, niin siinä lohkossa taitaa aika monilla olla oma nimi tai ainakin normaalia nimeä (etu- ja sukunimi) jäljittelevä taiteilijanimi, minkä voisi ehkä liittää musatyypin tarinallisuuteen ja (rakennettuun?) omakohtaisuuteen suhteessa artistin omaan elämään. Tässäkin kysymyksessä voi toki vielä erottaa artistin omat motiivit (ja niiden arvailut) ja sen, miten artistinimet toimivat kuulijoiden näkö(/kuulo)kulmasta.
Lähetä kommentti