Digitaalisen murroksen alkuaikoina kuluttajien nettiin lataama materiaali edusti televisio-/musiikkiyhtiöille ja elokuvastudioille vihollista, jota vastaan tuli taistella. Vielä viime vuonna Paramount Picturesin ja MTV Networksin omistaja Viacom haastoi YouTuben oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksista. Laittomista sisällöistä haluttiin päästä eroon vaatimalla niiden poistamista verkosta. Samalla toivottiin, että poistopyynnöt ratkaisisivat ongelman ja takaisivat paluun aikaan ennen nettiä. Verkossa materiaalin käytön ja levityksen kontrollointi ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, koska jokaisella netin käyttäjällä on välineet tuottaa, muokata ja jakaa sisältöjä edelleen. Sisällöt monistuvat verkossa vauhdilla, jota on mahdoton kontrolloida.
Yksi toimijoista, joka tekijänoikeuskanteiden ja poistopyyntöjen sijaan näyttää viime aikoina keskittyneen uusien ansaintamallien kehittämiseen, on MTV Networks. Asenteen muutoksen mahdollistaa Auditude eli teknologia, joka tunnistaa MySpaceen ladatut, MTV:n nimissä olevat videot. Ajatuksena on siis tunnistamisen kautta tehdä käyttäjien laittomasti lataamista videoista uudenlainen mainosalusta. Esimerkiksi MTV:llä pyörivän Punk’d-sarjan videoihin voidaan mainosten lisäksi lisätä tietoja ohjelman alkuperäisestä lähetysajasta tai linkkejä, joista videon katsoja voi ostaa kyseisen ohjelmajakson kokonaisuudessaan.
Audituden hyödyntäminen tuo lisäarvoa käyttäjäyrityksille myös web-analytiikan näkökulmasta. Teknologian avulla MTV:lle tarjoutuu yksityiskohtaista tietoa siitä, miten heidän sisältöjään käytetään MySpacessa, mitä videoita ladataan/katsotaan eniten ja ketkä ja minkälaiset käyttäjät mitäkin videoita lataavat/katsovat. Katsojamäärät ja käyttäjien demografiat eivät jää arvailujen varaan, vaan tallentuva data mahdollistaa mittaustuloksiin perustuvan trendien seuraamisen ja profiilien hahmottamisen.
Onko MTV:n, MySpacen ja Audituden yhteistyö ratkaisu, joka toimii netin käyttäjien ehdoilla, mutta antaa jotain takaisin myös tekijänoikeuksien haltijoille. Miten se nyt menikään: Jos et voi taistella vastaan, niin liity joukkoihin!
Lisää aiheesta, mm.:
Los Angeles Times
ReadWriteWeb
Tekstit
3 kommenttia:
Mä puhun tässä musiikista, kun siitä olen jotain oppinut.
Sähköiset mediat tajusivat lopulta varsin nopeasti, että tieto on valtaa ja tieto voi tuottaa rahaa. Me ei sisältöpuolella tätä ansaintalogiikkaa heti tajuttu, mentiin vain vanhoilla bisnes-malleilla. Ehkä oli kyse siitä, ettei me uskottu tämän rahavirran voivan päätyä osin myös meille. Ei meille ennenkään ole (suoraan) maksettu sisältömme mediakäytöstä.
Jos sisällön leviämisestä kerätty raha jossakin muotoa voi päätyä myös sisällön luoneille ja tuotantoon investoineille ihmisille ja yhtiöille, malli toimii. Mainosrahoitteinen musiikkijakelu on ollut pitkään yksi vaihtoehto levyteollisuuden pelastajaksi. Nyt siihen tosiaan alkaa löytyä teknisesti toimivia järjestelmiä. Hyvä, hyvä.
Tärkeä pointti, joka näissä keskusteluissa usein jää mainitsematta, on tekijöiden moraaliset tekijänoikeudet. Nyt en siis puhu rahasta. Tämän nk. isyysoikeuden turvin teijöillä kuitenkin tulisi olla oikeus päättää, missä asiayhteyksissä he haluavat musiikkiaan käytettävän. Vaikkei raha liikkuisikaan, tämän oikeuden toteutumista olisi jollakin tapaa kyettävä valvomaan.
Aivan totta tuo isyysoikeuden sivuuttaminen. Harvoin esim. radiokuulutuksissa kovinkaan syvällisesti selvitetään teosten tekijäsuhteita; riittää, kun esittäjä ja kappaleen nimi tulevat mainituiksi. Ehkä tekijyyskeskustelun seuraava vaihe on kiinnittää ansaintalogiikan sijaan enemmän huomiota juuri kysymyksiin moraalista ja kunniasta – etenkin kun mahdollisuus luomiseen on tullut yhä lähemmäksi meitä jokaista.
Aiheeseen liittyen pitää vielä mainita, että myös plagiointisyytökset, kuten ajankohtainen Satriani-Colplay-case, nostavat tekijän kunniaan liittyvät kysymykset aika ajoin pinnalle.
Lähetä kommentti